tiistai 2. syyskuuta 2014

Psykologi

Väinöllä oli tänään ekaa kertaa psykologi. Tapasin kesällä meidän kuntoutusohjaajan,,,tai siis väinön. Vein sille papereita kun kela hylkäsi kuntoutus hakemuksen. Väinö kun on niin omatoiminen ja hyvässä kunossa niin kela ei myönnä enään kuntoutusta pojalle. Niin kuntouttaja kyseli miten menee sanoin sitten suoraan miten meillä menee ja oli sitä mieltä että nyt olisi hyvä jos poika saisi ajan psykologille ja katsellaan siitä sitten mitä jatkossa. Olin kyllä helpottunut kun joku minua kuunteli vihdoin. Tänään sitten oltiin psykoligilla ja en tiedä mitä ajatella koko asiasta. Toivon vaan että pojalle siitä olisi jotain hyötyä. Kaksi käyntiä on nyt vielä varattu. En sitten tiedä onko näistä jotain apua tai ymärtääkö se ihminen väinön tilanteen. Toivottavasti on apua.Pojalla kun ei ole kavereita tällä alueella,pelkästään koulussa kavereita. Koulukaverit asuvat sen verran pitkällä että ei kuskaaminen oikeen onnistu. Se on vaan niin ikävää katsella lasta kun huutaa,raivoo haukkuu ym. Minua itseä sattuu ihan hirveesti katsella päivittäin poikaa yksin kotona. Kyllä poikaa aina rohaksen että käy pyöräilemässä tai puistossa katsoo sattuisiko joku vaikka leikkiä. Olen sanonut että jos joku haukkuu vammaiseksi ym,niin sanoo vaan että "haittaakse" :D. Tiedän miltä pojasta tuntuu olla ilman kaveria,itselläni ei ollut kavereita nuoruudessani. Itsellenä ei kyllä ollut koskaan itsetuhoisia ajatuksia. Olen itse aina ollut sitkee luonteeltani. Minua ei haitanut kiusaajat osasin elää yksin ja sen kyllä huomaa näin aikuis iässäkin.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

<3 Mieltäni lämmittää kun kommentin jättää <3